LeTS 10 v tarinat

Lempäälän Tennisseura täytti marraskuussa 2016 pyöreät 10 vuotta! Juhlavuoden kunniaksi muutama tennisihminen kertoi oman tarinansa tennikseen, seuraan ja mukaviin muistoihin liittyen. Kiitos kaikille kertojille, tässä nuo tarinat on koottu yhteen.

Mukavia lukuhetkiä!

 

Suheil Lizana

Tennis alkoi kesäleirillä ja siitä on tullut erittäin iso osa elämääni. Tennis on antanut minulle monia mahdollisuuksia matkustaa, tavata ihmisiä, opiskella ulkomailla. Tennis on ollut tärkeä osa elämääni yli 20 v ja tiedän että tulee olemaan vielä pitkään.

LeTS oli ensimmäinen yhteys tennikseen Suomeen muutettuani. On ollut hienoa nähdä monia pelaajia ja heidän kasvu ja kehitys viimeisen neljän vuoden aikana.

Matkustaminen on jäänyt mieleen eniten tennisvuosilta. Olen todella kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuksia tenniksessä. On ollut hienoa nähdä vanhempia ja tällä hetkellä pelaavia ammattilaispelaajia kasvotusten. Kuuden tunnin jonotus päästäkseni Wimbledonin turnaukseen katsojaksi oli sen arvoista varsinkin kun pääsin lopulta keskuskentälle katsomaan Roger Federerin ottelua (vaikka hän hävisikin).

 

Tiia Rantanen

Muistan kun sain ensimmäisen tennismitalini; se oli pronssinen. Osanottajia oli vain kolme, mutta tunsin silti suurta ylpeyttä omasta suorituksestani. Olin antanut kaikkeni ja kyllähän se elämän ensimmäinen itsenäisesti saatu mitali hyvältä tuntui. Jokin tenniksessä siis kolahti, sillä se ajoi ensimmäisenä urheilulajina ylitse kilpailukeskeisyyteni ja voitontahtoni.

Parhaat muistoni ovat ehdottomasti tyttöporukan harjoituksista, joissa toisinaan hyvä ja hyvin huono huumori lensi valmentajien ja oppilaiden välillä. Erityisesti Marjamaan Juhanin tunnit, karatesyötöt ja lupsakat nelinpelit Kuljun koulun salissa ovat jääneet mieleeni. Harjoituksiin oli aina mukava tulla, sillä aina tiesi olevansa tervetullut.

Lempäälän Tennisseuralle olen erityisen kiitolllinen siitä, että sain mahdollisuuden aloittaa ensimmäisessä oikeassa työssäni minitennisvalmentajana tässä seurassa. Työ antoi paljon hyviä, unohtumattomia kokemuksia, jotka ovat osaltaan ohjanneet nykyiseen opiskelupaikkaani opettajankoulutuslaitokselle.

Tennis on minulle muutakin kuin pelkkä urheilulaji; olen saanut sen kautta paljon uusia, elinikäisiä ystäviä sekä arvokasta kokemusta työelämää varten. Olen siitä ikuisesti kiitollinen.

 

Iida Valkama

Tennis merkitsee minulle paljon. Sen kautta olen saanut paljon uusia kavereita ja tutustunut muihin uusiin ihmisiin. Aloitin tenniksen, kun olin noin 7-vuotias. Ihastuin tähän lajiin heti ja niin olen ollut tenniksen parissa jo monta vuotta. Tennis on kasvattanut luonnettani päättäväisemmäksi ja opettanut, että viimeiseen asti pitää taistella. Tennis on aina mennyt muiden harrastusteni edelle, koska tennis merkitsee ainakin tällä hetkellä minulle eniten.

LeTS merkitsee minulle erityisen paljon. LeTSissä on parhaat opettajat, joita ilman en osaisi varmaan edes lyödä peruslyöntejä. LeTS on myös mukavan pieni seura, jossa ihmiset ovat erityisen mukavia ja useimmiten hyvin ystävällisiä. Olen harrastanut tennistä noin 5-6 vuotta ja olen ollut koko ajan vain LeTS:n opetuksessa.

Yhtä parasta tennismuistoa ei ole, koska niitä riittää. Parhaita ja mieleen jääviä muistoja ovat ehkä hyvin onnistuneet kisat ja onnistumiset. Ehkä parhaiten on jäänyt mieleen ensimmäinen tennistunti, joka oli joku koulujuttu, jossa sai mennä kokeilemaan paria lajia ilmaiseksi ja päätin koittaa tennistä. Olin ainut tennistunnilla ja muistan kuinka keräsin ison kasan palloja mailani päälle ja olin hyvin iloinen. Ja siitä se sitten lähti. Myös yksi hyvä muisto on viime vuonna saamani kiertopalkinto "Markun pytty".

 

Jussi Korpela

Minulle tennis tarkoittaa kavereita, kamppailua, hauskanpitoa ja hyvinvointia. Sitä kautta olen saanut elinikäisiä ystäviä ympäri Suomea. Samanhenkisten ihmisien kanssa on helppo puhua mistä vaan, vaikka edellisestä tapaamisesta olisi vuosia. Tosissaan muttei totisesti on mottoni tenniksessä. Tahto kehittää itseään jatkuvasti ja pitää nuorempi sukupolvi vielä selän takana on innostanut minua pitämään itseni kohtuullisen hyvässä fyysisessä kunnossa. Minulle on tärkeää, että kentällä on hauskaa ja huippusuorituksista saa iloita. Vastustajan juoksuttaminen ympäri kenttää on tärkeämpää kuin pallon voittaminen. Kun kaikilla pelaajilla on hyvä tsemppi, on pelaaminen aina mukavaa. Pelaajien ei tarvitse olla saman tasoisia, sillä oikealla asenteella saa erinomaisia treenejä ja pelejä, vaikka vastustaja olisi kovinkin eri tasolla. Muistan yhden senioripelin, jossa vastustajallani oli erittäin heikko rysty. Päätin pelitaktiikakseni lyödä hänen kämmenelleen aina kuin mahdollista. Tämän ansiosta sain erinomaisen treenin itselleni sekä fyysisesti että teknisesti. Jouduin juoksemaan paljon ja tähtäämään kämmennurkkaan vaikeistakin paikoista. Siis sen sijaan, että olisi ottanut nopean ja vastustajaa nöyryyttävän voiton, sainkin hyvän treenin itselleni ja tasaväkisemmän ottelun vastustajalleni. Tosissaan muttei totisesti tarkoittaa minulle myös sitä, että kentällä ei anneta periksi ja ”tankata” vaikka peli sujuisi kuinka huonosti. Mikään ei syö motivaatiota enemmän kuin se, että joku pistää homman läskiksi ja pilaa näin muiden treenit.

Lempäälän Tennisseura merkitsee minulle samoja asioita kuin tennis yleensäkin: hyviä ystäviä ja hyviä pelejä. Olen edustanut LeTSiä jo vuosia, vaikkei minulla olekaan mitään siteitä Lempäälään. Seuran hyvä henki ja mukavat pelikaverit ovat saaneet valitsemaan edustusseurakseni LeTS:n. Sarjapelit ja niihin liittyvät pelireissut ovat aina mukavia tapahtumia. Joka vuosi olen odottanut, että joku pudottaisi minut ykköspelaajan pallilta, mutta näin ei ole vielä tapahtunut. Tosin entistä enemmän roolini on menossa siihen suuntaan, että blokkaan vastustajien ykköstykin pois (häviän toki usein pelin) ja annan näin kavereille astetta helpommat vastustajat, jotka pojat sitten hoitavat hyvällä rutiinilla.

Tennismuistoja? Niitä olisi vaikka kuinka monta. Sarjapeli Ahvenanmaalla joskus kauan sitten. Kaksinpelit oli pelattu ja tilanne 2-1, jommallekummalle. Nelurilla, jota pelasin yhdessä Reunasen Timon kanssa, oli siis edelleen merkitystä pisteiden ja jopa sarjasijoituksen suhteen. Erätilanne oli joko 0-1 tai 1-1. Vastustaja löi tiukan krossilyönnin, jonka Timo juoksi vielä voitokkaasti kiinni, mutta pahaksi onneksi liuku massalla jatkui aina kenttäkolaan asti, jolloin varvas kipeytyi pahasti (olisiko murtunut?). Yhdellä jalalla hän kuitenkin jatkoi peliä ja sinnittelimme mukana. Vastustaja sai kuitenkin vielä ottelupallon, jossa jouduimme turvautumaan koholyöntiin. Vastustaja iski matsipallossa lyöntinsä kuitenkin suoraan paikallaan olleeseen mailaani ja vielä keskelle jänteitä ja näin saimme pallon vahingossa vielä palautettuna ja jopa voittolyöntinä. Tästä innostuneina ja vastustajan turhautuessa, voitimme koko ottelun. Toinen oli LeTS:n nousukarsinnat Imatraa vastaan muutama vuosi sitten. Olin tappiolla kolmatta erää 0-5, 0-40. Voitin kuitenkin gamen ja pääsin tilanteeseen 1-5. Siinä kohtaa päätin, että voitan ihan piruuttani vielä koko ottelun. Niin uskomatonta kuin se onkin, voitin todella kolmannen erän 7-6 ja näin koko ottelun. Vastustajallani oli yhteensä 10 matsipalloa. Muistan myös otteluita toisin päin. Muutama vuosi sitten seniorisajassa meillä oli ratkaisuottelu Hyvinkäätä vastaan, jonka voittaja nousisi SM-liigaan. Itselläni oli sekä kaksinpelissä että nelinpelissä yhdessä Pärkän Juhan kanssa kaksi matsipalloa, mutta hävisin molemmat otteluni. Nousu oli siis yhteensä kahden pallon päässä, mutta ehkä seuraavalla kerralla toisin päin…

 

Ilari Laiho

Tennis vaatii sekä fyysistä että taktista osaamista. Lisäksi tennis on hyvä tapa purkaa stressiä. Tenniksen kautta olen saanut myös paljon uusia ystäviä.

Lempäälän Tennisseura on panostanut paljon juniorivalmennukseen ja se on hieno asia!

Urheilu, kuten myös tennis, on kansainvälinen kieli. Mukavia tennismuistoja on jäänyt mieleen lomareissujen peleistä sekä Turkissa että Kroatissa paikallisten kanssa.

 

Juhani Marjamaa

Tuhottomasti onnitteluja kymmenvuotiaalle. On ollut mielenkiintoista seurata nuoren seuran alkutaipaleita. Etenkin kun allekirjoittaneella on yli neljänkymmenen vuoden kokemus tenniksen tiimoilta. Olen nähnyt ja kokenut hurjia nousuja (Karte, HyTS, KeTS) sekä melkoisia romahduksia. Maantieteellisesti olen kiinnittänyt huomiota siihen, että jotkut alueet ovat tenniksen suhteen hyvinkin aktiivisia ja toiminta onesimerkillistä. On ihahduttavaa huomata, että Lempäälä on eturivin paikkoja nousujohteisen kehityksen suhteen.

Seurassa on mielenkiintoisia tyyppejä, jotka täydentävät toinen toistaan. No toki puutteitakin on. Mihinkä olisikaan päästy kymmenessä vuodessa, jos olisi ollut käytössä esimerkiksi kolmen kentän tennishalli. Tästä huolimatta on pystytty melko hyvin viemään hommia eteenpäin ja varsinkin Reunasen Timon uuttera ja pyyteetön työ on vienyt seuraa eteenpäin tasaisen varmasti. Pohjat on luotu ja tästä on hyvä eteenpäin. Toivon, että virtaa riittää tekijöillä ja kehitys jatkuu nuosujohteisena.

 

Markku Myyryläinen

Tennis oli minulle pikkupoikana kauan sitten puumailoja, valkoisia tennispalloja, valkoisia peliasuja sekä mailoissa luonnonjänteet. Tennis oli myös kerran vuodessa pitkään odotettu Wimbledonin turnaus, jota lähes syömättä katsottiin mustavalkoisesta televiosta Hakkarin kodissa Heikki Hedmanin selostamana. Tuo oli aikaa, jolloin riippuvuus syntyi eikä ”taudin” paranemiseen ole lääkettä löytynyt. Totta puhuakseni en sitä ole halunnutkaan löytää.

Itsekin piti yrittää pelaamista, mutta olin sen ajan lapsi, kun tennis ei ollut tuosta vain saatavilla. Sukulaismies kuitenkin sai ”Tampellan herrojen” vanhoja puumailoja lahjoituksena, että pikkupoikina päästiin mieliharrastuksen pariin. Se vaati hieman aloitteellisuutta, kun mailojen jänteetkin teimme pakettinarusta. Luit aivan oikein! Kenttänä oli hiekkapintainen kylätie, jolloin auton tullessa väistyimme ja taas peli jatkui Käpysen Penan kanssa.

Teen harppauksen suoraan seuraavaan sukupolveen: tennisinnostus tarttui myös Mikko-poikaamme, jonka lähtökohdat harrastukselle olivatkin sitten jo aivan toiset. Kentät, välineet ja taustat olivat harrastukselle varsin otolliset. Lukemattomat ovat aamuyön tunnit, jolloin olen saanut evässämpylät, banaanit, juomat ja muut tykötarpeet valmiiksi turnauksiin ja sarjaotteluihin lähtöä varten. Mitä tennis minulle merkitsee? Edellä oleva on lyhyt läpileikkaus, joka kertoo, että tennis on tuonut sen osaksi perhettä ja yhteenkuuluvuutta.

Vuonna 2005 tuli puheeksi Reunasen Timon ja Pärkän Juhan kanssa, että he ovat puuhamiehinä valmiina perustamaan tenniksen erikoisseuran Lempäälään. Se tuntui hyvältä! Pian alkoikin tapahtumaan, sillä 2006 eräänä hämäränä iltana kokoontui n. 10 hengen tenniskärpäsen puremasta tartunnan saaneita Innilän urheilumajalle. Siitä alkoi Lempäälän Tennisseuran historia hienojen tennismiesten Timon ja Juhan aktiivisesti vetäessä toiminnan naruja yhteen. Sittemmin tietysti toimintaan on liittynyt hienoja aktiiveja ja toiminnallista tulosta on syntynyt. LeTS:n synnyn myötä yhteistyö kanssani liikuntatoimenjohtajana vahvistui luonnollisesti ja luontevasti.

Lähestyessäni 30 virkavuoden jälkeen eläkeikää Lempäälän Kello ja Kullan yrittäjä Tuula Kallonen soitti minulle eräänä päivänä ja kysyi voiko hän tulla käymään toimistossani. Kävihän se ja hänellä oli mukanaan iso, hieno palkintopokaali. Tuula kiitti monivuotisesta yhteistyöstä, jota olimme tehneet palkintoasioissa. Hän luovutti kyseisen palkintopystin minulle ja sanoi, että tietäisin varmasti sille jonkun hyvän käyttötarkoituksen ja kohteen. Kiitin tuosta hienosta eleestä ja palkinnosta. Sen saadessani jo tiesin heti mitä palkinnolla tekisin. Niinpä tietysti soitin kahden minuutin päästä Reunasen Timolle ja tiedustelin kävisikö pysti kiertopalkinnoksi LeTS:in toimintaan. Olin iloinen, sillä Timo vastasi myöntävästi. Mitä LeTS merkitsi ja merkitsee minulle? Kertokoon kaikki edellä kerrottu siitä myös sen kautta, että jo pikkupoikana olisin ollut paikkakunnan tennisseuran aktiivisempia jäseniä.

Mitä muistoihin tulee, niin niitä on jäänyt valtavasti työn, oman ja perheen harrastuksen sekä yhteistyökumppanien toimimisen myötä. Kerronpa vielä kootusti muutamia asioita, joita pitkään Lempäälän liikunnan ja olosuhteitten eteen tehneenä mm. tenniksen osalta voi mainita.
Kunnanmestaruuskilpailut tenniksessä aloitettiin sekä ulko- että sisätenniksen osalta 80-luvun puolivälissä silloisen yhteistyökumppanin ja perustetun Jyryn tennisjaoston kanssa. Tolvasen Matin kanssa pääasiassa tuolloin toimimme. Suoritteita vuosien kuluessa tietysti syntyi, sillä mestaruuskilpailuja tenniksessä ehdin kumppaneiden kanssa järjestämään noin 50 kertaa. Merkitävänä voi mainita mm. sen, että parhaimmillaan 80-90-luvuilla osanottajia oli yli 60, joista mm. yleisessä kaksinpelissa jopa yli 20. Merkittävää oli myöskin se, että kaksi kertaa Hakkarin  kenttien peruskorjaukset antoivat hyvän viestin kuntalaisille: he ostivat ulkokentille useana vuonna seuran tunnit mukaan lukien 120 viikkotuntia.

Olosuhteet lähtötilanteesta, jossa oli Hakkarin mustat ankeat asfalttikentät valkoisine viivoineen muuttui 30 vuodessa paljon. Sisäolosuhteet Hakkarin liikuntahallin nopean parketin sekä Sääksjärven ja Kuljun sisähallien osalta ovat alkutilanteeseen verrattuna vähintäänkin kohtuulliset. Sääksjärven liikuntakeskuksen kolme ulkokenttää osaltaan kruunasivat sitä lähtötilannetta, joka 70-80-luvulla vallitsi. Lempoisten koulun sisähallin osalta sain vielä olla hankkeessa osaltani mukana. Kaikkiin em. hankkeisiin on saatu valtion tukea ns. veikkausvoittovaroista.

Asiat menevät eteenpäin resurssien mukaisesti ja kehittyvät. Pätevät toimijat saavat aikaan paljon yhteistyöllä. Lempäälän Tennisseura on tietysti se toimija yhteistyökykyisine vetäjineen ja vastuuhenkilöineen, joka on aina ollut allekirjoittaneella mielesssä positiivisena kokemuksena. Mitä tähän voi muutakaan sanoa: kiitos kaikesta yhteistyöstä ennen ja nyt; jatkakaa samalla tavalla!

 

Juha Pärkkä

Tennis merkitsee minulle hienoa harrastusta, liikuntaa, vapaa-aikaa, ystäviä, sekä ohjaus- ja seuratoimintaa. Minun tennisurani alkoi kavereiden kanssa pelailulla pienen Etelä-Pohjalaiskunnan asfalttikentällä Isossakyrössä. Tuolla asftalttikentällä pelailtiin monet kengät ja pallot puhki, yhdet uudet kengät jopa viikonlopun kunnanmestaruuskisojen aikana puhki ja roskiin. Ensimmäinen oma mailani oli puinen, musta, juniorikokoinen Donnay.

Ensimmäisen kerran lyöntitekniikkaa opin kesäleirillä Kuortaneen urheiluopistolla, jolla päävalmentajana hääri Heikki Sirkka. Tuon leirin jälkeen aloitin säännölliset tennistreenit Vaasassa, Ahti Seppelinin opissa. Ahdille ja sen aikaisille pelikavereille kuuluu ehdottomasti kiitos siitä, että tämä laji vei minut mennessään. Ahdin opissa kävin myös ensimmäiset tennisvalmentajakurssit, sekä toimin valmentajana kesäkurssilla Vaasassa. Nuo viikon mittaiset kurssit olivat nykymittapuullakin suuria. Kursseilla oli yli 100 junioria ja jokaisella valmentajalla oli 6-8 hengen ryhmä omalla kentällä.

Pirkanmaalle ja Hervantaan tulin opiskelupaikan perässä. Opiskeluaikana en pelannut tennistä lainkaan, mutta pian työelämään siirtymisen jälkeen pelaaminen alkoi taas kiinnostaa ja päädyin mukaan hallisarjaan Tampereen tenniskeskukseen. Hallisarjaa suositteli työkaverini Eija Kaasinen, joka koordinoi naisten hallisarjaa tennarissa. Hallisarjan kautta tutustuin moniin alueen harrastajiin. Hiukan myöhemmin kansallisissa kisoissa tutustuin Lempäälän Jukka Pyykköseen, joka houkutteli minut mukaan Lempäälässä pyörineeseen kesäsarjaan, Hakkarin kentille. Kun sitten 2005 muutimme Lempäälään, lasten ohjaustoimintakin alkoi tulla ajankohtaiseksi.

Vuoden 2006 keväällä päätin osallistua pitkästä aikaa tennisohjaajakoulutukseen. Edellisestä koulutuksesta oli kulunut jo kymmenkunta vuotta ja oli aika virkistää muistia ja kuulla uusista suuntauksista. Kurssilla Tampereen Tenniskeskuksessa tutustuin Timo Reunaseen, joka kertoi myös asuvansa Lempäälässä. Tuota kurssia seuraavana kesänä järjestimmekin jo alkeiskursseja Lempäälässä ja ajatus tennisseuran perustamisesta Lempäälään alkoi kirkastua. Syksyllä 2006 laitoimme lehteen ilmoituksen seuran perustamiskokouksesta Innilän hiihtomajalla. Iloksemme kylmään ja kosteaan hiihtomajaan ilmaantui joukko samanhenkisiä perustajajäseniä, joka yksituumaisesti halusi perustaa Lempäälään tennisseuran. Kokouksen jälkeen hoidettiin paperityöt ja seura hyväksyttiin virallisesti Patentti- ja Rekisterihallituksen yhdistyslistalle alkuvuodesta 2007. Näin sai alkunsa Lempäälän Tennisseura.

Vuonna 2008 joulun tienoilla Helsingistä kuului kummia. Eräs Lempäälän Tennisseuran juniori, Akseli Jakala, oli raivannut tiensä Koululaisten SM-tenniksen loppupeleihin Meilahden tenniskeskuksessa pidettävässä minitennisturnauksessa. Akseli tiedettiin hyväksi pelaajaksi, mutta silti yltäminen loppupeleihin suurten seurojen kasvattien joukossa oli yllätys. Tätä ihmettä piti lähteä seuraamaan paikanpäälle, olihan kyse mahdollisesti seuran ensimmäisestä SM-mitalista. Akseli selvittikin tiensä minitenniksen mitalipeleihin. Semifinaaliottelussa tuli niukka tappio. Hävityn pelin jälkeen Akseli vetäytyi toviksi omiin oloihinsa, eikä halunnut puhua kenellekään. Äärimmäinen peräänantamattomuus ja voitontahto olivat hänen vahvuutensa ja toivat siis seuran ensimmäisen SM-mitalin!

Vaikka kilpaileminen on meille monelle oleellinen osa tennistä, seuran johtoajatuksena on koko ajan ollut pyörittää ensisijaisesti lasten ja aikuisten harrastustoimintaa, johon kaikki ovat tervetulleita, joko kilpailullisilla tavoitteilla tai ilman. Ensimmäisinä vuosina Sääksjärven uusille hiekkatekonurmikentille lapioitiin keväällä ennen kesäkauden alkua lisää hiekkaa. Hiekan levittämisen hoitivat seuran vapaaehtoiset talkoolaiset. Näitä talkootyyppisiä juttuja olisi kiva herätellä taas henkiin!

 

Timo Reunanen

Tennis on elämäni peli! Intohimo lajiin, vaikka oma pelaaminen on nykyään käynyt turhankin vähiin, on jatkunut pikkupojasta lähtien aina vuosikymmenten ajan. Naapurimme Punkalaitumella, Heikki Välimäki, rakennutti oman tenniskentän 70-luvun loppupuolella ja se oli sitä myötä menoa. Kiitos vielä Heikille, josta myös tuli valmentajani, monista opeista, innostamisesta, kannustamisesta, kuljettamisesta sekä niistä lukuisista tunneista kentällä. Hänen ansiosta minulla on elämänmittainen harrastus.

Tenniksessä on minua aina viehättänyt sen "raadollinen" luonne; fyysinen, mutta etenkin henkinen ja varsinkin taktinen kamppailu vastustajaa vastaan. Voitot ja etenkin tappiot kasvattavat. Lisäksi lajissa ollaan suurten elämänkysymysten ja -arvojen äärellä; in or out, oikein vai väärin? Myös tenniksen pistelasku on nerokas. Tilanteissa 0-5 tai jopa 0-40 kun ei ole vielä oikeastaan mitään hätää. Jalkapallossa tai jääkiekossa tilanne 0-40 olisi varsin lohdutonta. Ja 30-40 suorastaan outo.

Muutettuani vuonna 2003 Lempäälään liikuntatoimenjohtaja Markku Myyryläinen toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi kunnanmestaruuskisoihin ja tennispiireihin. Sain nopeasti uusia pelikavereita ja vuonna 2005 Tampereen Tenniskeskuksessa törmäsin miellyttävään kaveriin nimeltä Juha Pärkkä, Lempäälässä asuja hänkin. Sielujen sympatia kohtasi, ja ajatuksemme kypsyivät vuoden 2006 aikana. Joidenkin pitää "palaa", jotta muut "syttyvät" ja näin uusi "oma tennisseura" näki päivänvalon Innilän majan marraskuisen illan viileähkössä miljöössä. Alkuvuosien tenniskurssit kantoivat hedelmää ja seura kasvoi nopeasti nykyisiin "sopiviin" mittoihinsa. Seuralla on aivan loistelias nimilyhenne LeTS. Wautsiwau! Let´s play tennis!

Mieleenpainuvia tennismuistoja lapsuudesta ovat Björn Borg-John McEnroe ottelut Wimbledonissa; ne naulitsivat pikkupojan juuri värit saaneen tv:n, ja ihan siis oikeasti "vihreän veran", ääreen. Mysteeriksi sen sijaan jäi eräs Juha Jokisen selostus; "Jimmy Connors lyö yläalakierteen ja kalkkiviiva pöllähtää." Yläalakierre, siinäpä vasta verraton tennislyönti! En vaan oikein oppinut sitä koskaan, eikä kovin moni muukaan... Livenä tempperamenttisen McEnroen näin näytösottelussa Helsingissä 80-luvun puolivälissä. Se oli unohtumaton elämys! Kuten myös Nieminen-Federer ottelu vuosi sitten. Myös suomalainen rock-yhtye Brother Firetribe herättää tennisihmisenä minussa hilpeyttä. Mistäköhän tuo bändin nimi tulee?

Omista kilpapelaajana käydyistä otteluista ovat jääneet mieleen junnuna pelit mm. Aki Rahusta ja Tuomas Ketolaa vastaan, molemmat myöhemmin ammattilaispelaajina (Akin paras ranking 57, Tuomaksen 130). Sitten yksi ikimuistoinen nelinpeli Korpelan Jussin kanssa Ahvenanmaalla, jonka voiton ansiosta säilytimme sarjapaikkamme. Aikanaan Heikin, Jussin ja Hongiston Arin kanssa pelasin monet vuodet sarjatennistä ja teimme lukuisia mukavia pelireissuja. Sitten olisi vielä yksi kaksinpelin loppuottelu yhdessä maailman arvostetuimmassa tenniskisassa, eli Punkalaitumen mestaruuskilpailuissa, joskus 90-luvun alussa. Korpelan Jussi "uhosi" ennen peliä olevansa nyt valmis ensimmäiseen mestaruutensa. Tuollaisesta puheesta rauhallisinkin mies suivaantuu, ja niinpä säilytin tittelin ennätysajassa lukemin 6-0, 6-0. Muistatko Jussi tuon pelin? Jaa et vai... No, se taisikin olla sitten viimeinen kerta kun Jussin voitin... Oi noita aikoja!

Lempäälässä hienoa on, että olen saanut olla tekemisissä niin monen mahtavan ja samanhenkisen tennisihmisen ja etenkin nuoren kanssa. Monet heistä ovat jättäneet pysyvän jäljen minuun. On upeaa, kun jo aikuisiksi kasvaneet entiset tenniskurssilaiset ja -ryhmäläiset moikkailevat vielä vuosienkin jälkeen turuilla ja toreilla. Silloin tuntuu, että on saanut jotakin aikaan. Ehkäpä tehnyt jotain arvokasta ja hyvää? Taitaa mennä jo nostalgian puolelle. Ei kai tässä vain ole tulossa vanhaksi?

 

Erik Söderström

Tennis on ollut tärkein harrastus lähes aina. Aloittelin tennistä puumailalla 80-luvulla Hakkarin vastavalmistuneilla asfalttikentillä mm. isoveljien ja Lähteenmäen Jukan kanssa. Tenniskenkiä karkea kenttä "söi" 2-3 paria kesässä puhumattakaan palloista. Alkuun harrastus oli pelailua, mutta melko pian tuli kierrettyä myös tenniskisoissa C-luokassa. Pelaaminen keskeytyi 90-luvulla 15 vuodeksi polviongelmien vuoksi, jolloin "harhauduin" golfin pariin. Taisi olla vuonna 2006 kun aloittelin uudestaan ja siitä asti olen taas pelaillut säännöllisesti ja seuraan myös lajia laajemmin tv:stä ja katsomon puolelta. Nykyisin pääpaino on vahvasti kuntoilun puolella vaikka 50v seniorisarjaan lähdinkin juuri mukaan.

Lempäälän Tenniseuran merkitys on ollut suuri. LeTS kokoaa paikallisia harrastajia yhteen ja nykyisistä pelikavereista suurin osa on tullut seuran kautta. Hallituksessa mukanaolo on antanut laajempaa perspektiiviä lajin pariin ja ymmärrystä seuran toiminnasta.Viime vuosi on ollut aktiivista aikaa seuran sisällä mm. eri ratkaisujen etsimiseen olosuhteiden parantamiseksi ulkokenttien osalta.

LeTS:n yhteinen reissu Hartwall-areenaan Nieminen-Federer näytösotteluun on jäänyt mieleen. Federerin silmiähivelevän taidokasta peliä oli ilo seurata. Omista peleistä on jäänyt mieleen esim. kauan aikaa sitten pelattu Aluesarjan neluri Lehtisen Mikon kanssa Hakkarissa. Vastustajat nostivat lähes jokaisen pallon lobbina ylös ja löimme Mikon kanssa kymmeniä iskulyöntejä. Aloimme jo väsymään jatkuviin iskulyönteihin, mutta voitimme niukasti muistaakseni 7-5,7-5. Olkapää taisi olla pitkään kipeä tuon ottelun jälkeen..